Lähes tuhat traktoria osallistui viime perjantaina mielenosoitukseen Helsingissä sekä muissa kaupungeissa. Näyttävällä mielenilmauksella haluttiin herättää päättäjät ja kuluttajat miettimään omia kulutustottumuksiaan.
Tuottajat arvioivat, että ilman maataloustukia ruoan hinnan tulisi olla vähintään kaksi kertaa kalliimpaa kuin se on nyt, jotta he saisivat kulut korvatuksi ja palkkaa itselleen. Vaikka maatalousyrittäminen on enemmän elämäntapa kuin työ, pitäisi siitä palkkaa saada. Maatilat eivät ole omavaraisia samaan tapaan kuin 50 vuotta sitten.
Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Se pitää tässäkin kysymyksessä osittain paikkansa. Suomalaisten maatalousyrittäjien määrä vähenee, mikäli heillä ei ole enää varaa yrittää.
Kun tuottajia on vähemmän, on myös tarjolla olevaa tuotetta vähemmän ja hinta kasvaa kysynnän myötä.
Toisaalta kuluttaja tekee päätöksen tomaattihyllyn edessä sen mukaan, kuinka monta kolikkoa on sillä hetkellä kukkarossa. Nälkäisenä on vaikea ajatella moraalisesti oikein. Kyse on kuitenkin myös isommasta asiasta kuin kauppakassin hinnasta tai maanviljelijän palkasta. Jos Kurikan noin 800 maatilasta kolmasosa lopettaisi yrittämisen, se tarkoittaisi karkeasti laskien kolmasosaa vähemmän töitä eläinlääkäreille, maitoauton kuljettajille ja teurastajille.
Mielenosoituksen symboliksi nousi alle kouluikäinen helsinkiläistyttö ja hänen lahjoittamansa valkoinen helmi. Tyttö oli kuullut, että viljelijöillä on nyt rahasta tiukkaa, joten hän halusi lahjoittaa pienen valkoisen helmen mäntsäläläiselle maitotilalliselle.
Vaikka lapsen antamalla helmellä ei ole rahallista arvoa tai suoraa apua tilallisille, se kertoo huolesta toisia kohtaan. Pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus.