Kun Olavi Kalajainen ja Jalo Hiipakka aikoivat perustaa paikallislehden Jurvan Sanomat, pyysivät he minua mukaan sen vuoksi, kun Jurvassa ei ollut yrittäjäyhdistystä. Oli Jurvan Puuseppäyhdistys, jonka puheenjohtaja minä olin.
Valmistelussa oli vielä kaksi henkilöä tarjolla yhtiöön. Minun kantani oli, että kolme henkilöä riittää jo, sillä silloin yhtiö on helpompi hoitaa, jos nämä kaksi jäisivät pois.
Olavi Kalajainen oli rohkea yrittäjä. Jurvassa oli jo kaksi lehteä, joiden peitto oli 95 prosenttia. Mutta hän uskoi vankasti, että tämä oma Jurvan julkaisu onnistuu.
Ennen kuin ensimmäinen lehti tuli painoon, tehtävänäni oli hankkia mainosilmoituksia eri yrittäjiltä ja etsiä asiamiehiä lehtitilauksia hankkimaan. Ja hyvin meni jo kolmen vuoden kuluttua. Lehtitilauksia oli 95 prosenttia kotitalouksista.
Meni neljä vuotta, kuin myin osuuteni Olavi Kalajaiselle ja Jalo Hiipakalle nimellishintaan eli minkä olin sijoittanut, pyysin vain saada takaisin.
Vuoden 1980 paikkeilla tuli vaikea asia. Jurvan kunnanvaltuusto kimmastui Olavin yrityksestä nostaa kunnanilmoitusten palstamillimetrihintaa. Tätä eivät suuremmat puolueet hyväksyneet. Kun olin kunnanvaltuustossa, Anni Kalajainen otti yhteyttä, että kai te saatte asian ratkaistua, kun äänestys tulee valtuustoon. Siellä piti saada 2/3 määräenemmistö, kun kyseessä oli raha-asia-aloite.
Vasemmisto ja SMP olivat vastaan. Irma Keski-Antila ja allekirjoittanut ratkaisivat asian siten, että asia raukesi. Silloinen Jurvan kunnanjohtaja Eino Salo kiitteli myöhemmin, että 60 000 markkaa säästyi ja kunnan itsenäisyys varmistui.
Myöhemmin kun lehti oli jo vakavarainen, niin Jalo Hiipakka myi osuutensa Anni ja Olavi Kalajaiselle. Hinta oli 30. kertainen minun saamaani rahaan, mutta tilanne oli toinen. Yhtiö oli jo varakas.
Myöhemmin Ilkka Oy osti Jurvan Sanomat. Aluksi pelkäsin, että kun ostaja oli poliittinen aluelehti, riippumaton kuntalehti muuttuu, mutta muutos oli vähäinen.
Jurvan Sanomat lähtee nyt 50-vuotistaipaleelle, joten toivotan hyvää uutiskymmentä.
Ossi Mäntylä
Jurva