Itsensä korostaminen, eli trossaaminen ja toisen vähätteleminen, on mukana monessa kansan suussa kulkevassa lentävässä lauseessa:
– Sulla on niska kuin sialla, ei niin paksu, mutta niin paskaanen!
– En minäkää aiva täydellinen oo, multa puuttuu heikkoudet!
– Keskinkertaasta yritetähän, mutta primaa pukkaa!
– En oo mikään ruusu, mutta kukka kummingin!
– Viittiks kundi koukistaa hauista, että saataas nauraa?
– Ensin lyöt sinä, sitten lyön minä ja sitten kirkonkellot!
– Tuollaasia miähiä menöö kolometoista tusinahan!
– Pois alta, mahaa tuarahan!
– Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku!
– Kaikki maailman museot oon kiertäny... ja kaukaa!
– On niin kiero mies, että sekin tuloo jengoolla!
– Älä nyt Esko oo niin prökkevää!
– Mitähän tuollaanenkin puhuu, joka ei tiärä muuta, kun hyvää syärä!
– Ei olla keriuulla, vaikka ollahan kulukeella!
– Kyllä meirän isä teirän isän voittaa!
– Siinä on kaks kovaa vastakkain; pehemoonen ja vetelä!
– En oo mikää ruusu, mutta kukkiihan perunakin!
Eri mielentiloihin liittyviä paukahdoksia
– Mikä ristus nyt on, ku ei mikää aharista?
– Ei soo tyhymä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa!
– Henua henun aikana ja loppu mustaasta!
– Ei sitä ikinä tiedä, missä se piru istuu!
– Sielu on nyt ravittu, mutta ruumis kaipaa tupakkaa!
– Pitää tuolla kipiällä jalaalla leipua!
– Paina kaasua, puut suurenoo!
– Kyllä mä tupaa nostan, muttei se nouse!
– Meni saapas väärähän jalakahan...ja jumalauta molemmat!
– On se niin isänsä näköönen, että aiva häjyä teköö!
– Älä kiusaa sitä kissaa! No, en mä rääk-kääk-kää!
– Multa pyytää nyt laulu!
Karuksikin sanottu pohjalaismies osaa kyllä helliäkin sanoja käyttää.
Navetta-askareiden lomassa emäntä oli saanut navettatakinsa takahelmaan lehmältä pläjäyksen, johon isännän kommentti oli, että ”voi rakas, kun soot takaa ruikus”.
Toinen tunnelma oli siinä, kun emäntä tokaisi isännälle, että ”paa mitäs paat, mä meen navettahan!”
Heinätöissä tunnelmat olivat usein kireällä, kun maassa makaava heinä alkoi olla valmiina latoon ajettavaksi ja taivaanrannalla alkoi näkyä pilven lonkaa. Siinä, kun joku erehtyi vähän vihjaisemaankin ukkosesta, niin sai kuulla ”se sun jyräjää, haravootte vain!”
Arvo Mikkola