Joskus tuntuu, että suomalainen poliittinen keskustelu muistuttaa päiväkodin hiekkalaatikkoa. Se, joka huutaa kovimmin, kuvittelee olevansa automaattisesti oikeassa. Ja jos perustelut loppuvat kesken, löytyy onneksi aina joku valmis leimakirves: rasisti, fasisti, kommunisti, oikeistohörhö, viherhippi tai mitä milloinkin.