Siitä tulee vainoharhainen olo. Kun joku tunkeutuu luvatta ihmisen henkilökohtaisimpaan tilaan, omaan kotiin, se aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta.
Murron kohteeksi joutunut varmistaa kuukausien ajan lähes pakonomaisesti, onko ovi lukossa ja missä avaimet ovat.
Epäilyksen lisäksi hän saattaa potea syyllisyyttä. Teinkö jotain väärin? Olinko huolimaton?
Rikosuhripäivystyksen Seinäjoen seudun palvelupisteen toiminnanohjaaja Tiina Autio pitää syyllisyyttä hyödyllisenä asiana. Syyllisyys jäsentelee ajatukset siten, että ihminen pyrkii jatkossa varmistamaan, ettei rikosta tapahdu omalle kohdalle uudestaan. Syyllisyyteen ei ole kuitenkaan syytä jäädä vellomaan.
Vainoharhaisuudessa pahinta on pelko siitä, että murto tapahtuu uudelleen. Mitä, jos silloin joku onkin kotona ja käy vielä pahemmin? Aution kokemuksen mukaan suurinta pelkoa aiheuttavat omat mielikuvat.
Jos koskaan ei tapahdu mitään pahaa, ihmisen illuusio vahingoittumattomuudesta vahvistuu. Kun tuo illuusio puhkeaa, se voi olla shokeeraavaa.
Tiina Autio kehottaa rikoksen uhria keskustelemaan asiasta sekä läheisten että ammattilaisten kanssa. Monia on myös helpottanut mahdolliseen oikeudenkäyntiin osallistuminen. Rikosuhripäivystyksen asiantuntijat auttavat niissä. Riistakameran asentaminen ja muu tekeminen helpottavat asian hyväksymistä.
Vaikka rikosta ei saataisi selvitettyä, voi uhri hyväksyä haavoittuvuutensa, päästää irti syyllisyydestä ja antaa itselleen rauhan. Kun henkilökohtaiseen tilaan, omaan kotiin, tunkeudutaan, on syyllinen aina se, joka rikkoo kotirauhaa.