Elefantti on viisas eläin. Isoon päähän mahtuu paljon aivoa, jonka määrä korreloi älykkyyden kanssa. Kun vauvafantin jalkaan sidotaan naru ja sen toinen pää maahan iskettyyn rautakankeen, tapahtuu ajan mittaan kummia. Vauvana fantti kokemuksesta oppii, että naru pitää hänet kiinni. Kun hän kasvaa mutta pysyy narutettuna, se ohut rihma pitää aikuisenkin norsun aloillaan.
Fysiikan lakien mukaan aikuisen fantin voimavarat riittäisivät leikiten narun katkaisemiseen. Mutta elefanttipsykologia kertoo toista. Aikuiseksi ja isoksi kasvanut norsu on vauvana oppinut, että naru vie vapauden. Ja minkä vauvana oppii, sen norsu aikuisenakin tietää. Mitätön rihma pitää monen tonnin elefantin paikoillaan.
Jos isossa päässä on paljon aivoa, niin pienessä päässä on luonnollisesti vähän aivoa. Niinpä norsua pienempi ihminen pidetään kontrollissa ilman rihmaakaan. Ihmisen käteen lyödään suorakaiteen muotoinen litteä kapula, joka hoitelee narun virkaa. Ilman tuota kapistusta ihminen ei uskalla minnekään mennä eikä missään olla. Hän tuijottaa sitä herkeämättä lasittunein silmin ja sormilla hiplaten.
Tuon litteän kapistuksen ansiosta kuka tahansa saa tietoonsa milloin tahansa, missä kuka milloinkin on. Olemisen vapaudesta ja omasta rauhasta ei ole tietoakaan. Työt ja vastuut seuraavat sen mukana lomalle ja WC-istunnolle. Ja tuollaista olotilaa ihminen pitää vallankumouksena ja edistyksenä.
Kun ihminen polkee polkupyörää, hän toisessa kädessä pitää tuota kapistusta ja tuijottaa vain sitä. Sama toistuu auton ratissa. Kun nuoret kokoontuvat kaveriporukalla yhteen, he pitävät seuraa uppoutumalla kukin oman kapulansa salaisuuksiin.
Jos laitteen sattumoisin sujauttaa kassiin tai taskuun, se alkaa kovasti ääntelehtiä. Kapistuksen valituksen kuullut ihminen saattaa aloittaa aivan uskomattoman performanssin etsiessään ja kaivaessaan äänilähdettä. Se on häissä ja hautajaisissa monesti kuultu ja nähty.
Älykännykkä, mobiili, miksikä sitä kutsuttaneenkin, on nykyorjan nykyaikainen kahle ja rautapallo. Niin totaalisti se kahlitsee jokaista hetkeä. Pelkään, että kohta koittaa aika, jolloin kaupungin yössä ei soi enää edes tervehenkinen mopopoikien pärinä, kun nuo älyttömät älylaitteet vievät lopullisesti pojat mopoilta.
Toisaalta, älylaite voi myös pelastaa tylsän seminaarin tai kirkonmenon. Kun pappi monotonisesti ja pitkästi saarnaa, voi penkissä hyödyntää surffailuun ja someiluun. Sen olen saarnapöntöstä nähnyt, monesti.
Jos jokin esine tai asia on liian raskas, sanon, että se painaa kuin synti. Kännykkä taasen kahlitsee kuin synti.
Samuel Autio