Leo Lönnroth ja Jukka Haaparanta ovat aloittaneet urakan, jota he kutsuvat puusepän unelmaksi. Lönnrothin yritys on nimittäin yksi niistä, jotka pääsevät remontoimaan Suomen suurinta ympärivuotisessa käytössä olevaa puukirkkoa, Mäntyharjun kirkkoa.
– Kirkko on hirsikirkko, joka on valmistunut vuonna 1822. Lattiapinta-alaa siellä on 1 616 neliömetriä. Penkeille sopii istumaan 1 700 henkilöä, Lönnroth kuvailee.
Lönnrothin yrityksen tehtävänä on korjata kirkon sisänurkkien salvokset, jotka ovat lahonneet vanhojen kattovuotojen vuoksi. Korkeutta nurkilla on yhdeksän metriä.
– Tässä vaiheessa kunnostamme yhden nurkista. Se tarkoittaa meille töitä noin kolmeksi kuukaudeksi. Vasta sen jälkeen selviää, mitä kolmen muun nurkan osalta sovitaan, Lönnroth toteaa.
Kirkon kunnostus on kunnianosoitus vanhalle rakennustavalle. Siksi Lönnrothille oli jo suuri asia, että häneltä pyydettiin urakkatarjousta.
– Tämä on osoitus siitä, että hyvin tehty työ tuottaa tulosta ja että yrityksen erikoisosaaminen hirsirakentamisessa on huomattu. Hieno merkkipaalu tämä on, Lönnroth myöntää.
Perinteisten veistotaitojen tuntemustaan tekijät pääsevät nyt hyödyntämään, sillä kirkon lähes 200 vuotta vanhat hirsiseinät ovat täysin näkyvillä suoraan kirkkosaliin. Se tarkoittaa sitä, että uuden veistotyön jäljen on sovittava vanhan rinnalle. Se ei Lönnrothia saa hätkähtämään.
– Edustan jurvalaista puuseppäperinnettä ja olen todella tyytyväinen, että saan viedä tätä osaamista myös maakunnan ulkopuolelle.
Leo Lönnroth ja Jukka Haaparanta ystävystyivät opiskellessaan kisälleiksi Kotikoulussa. He molemmat ovat valmistuneet myöhemmin koristeveistäjämestareiksi. Lönnroth vain eteni tekemisissään hiukan nopeammin.
Hän perusti oman toiminimen vuonna 2013 ja on siitä lähtien työskennellyt perinnerakentamisen parissa.
– Kunnostin niihin aikoihin Kurikassa omaa, vuonna 1906 rakennettua taloani. Siinä kävi paljon ihmisiä katsomassa kiinnostuneena mitä tein. Kun sain taloni remontin valmiiksi, niin siitä oli jotenkin helppoa ryhtyä yrittäjäksi, Lönnroth sanoo.
Alussa hän sai tehdä sitkeästi töitä saadakseen asiakkaita. Vähitellen hänen nimensä ja taitonsa alettiin tunnistaa ja myös kalenteri alkoi täyttyä erilaisista projekteista.
– Kun työnsä on tehnyt hyvin, on se alkanut myydä itse itseään. Olen myös koko ajan uskaltanut kertoa, mitä olen tehnyt, Lönnroth toteaa.
Yrityksen yhtiömuodon Lönnroth vaihtoi osakeyhtiöksi vuonna 2015.
Haaparannan ja Lönnrothin tiet yhdistyivät uudestaan viime vuonna, kun Haaparanta viimeisteli mestarin tutkintoaan. Silloin Haaparanta lopullisesti varmistui siitä, että puu on myös hänen muovailuvahaansa.
– Itse asiassa Leo teki juuri sitä työtä, mitä minäkin halusin. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta ottaa minua suoraan töihin, joten perustin oman toiminimen ja ryhdyin hänelle aliurakoitsijaksi, Haaparanta kertoo.
JAANA ALA-LAHTI
Lue koko juttu 12. lokakuuta ilmestyneestä Jurvan Sanomista.
