Kiire. Kun joku kysyy kuulumisia niin ainakin itselläni tulee usein vastattua jotain sen suuntaista, että kiirettä on taas pitänyt. Arjessa on usein vaikea ehtiä pysähtyä, rauhoittua, antaa aikaa ajatuksille.
Luonnon keskellä kiire on kauempana. On helpompi hengähtää hetki, unohtaa tekemättömät työt ja ihmetellä Luojan kädenjälkiä. Pieniä kiehtovia yksityiskohtia ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Ehkä kokea pyhyyden tunnetta.
Meillä jokaisella voi olla omat tapamme ja paikkamme kokea pyhyyttä. Joku kokee olevansa lähimpänä Jumalaa juuri luonnossa, toinen musiikin, taiteen, kirkkotilan tai seurakuntayhteyden kautta.
Yksi omalle kohdalle vahvimmin osuneista saarnoista oli suuren surun äärellä ystävän sanat: "Sinun ei tarvitse olla vahva." Joskus on tarpeen heittäytyä ystävien ja Jumalan kannettavaksi, kun omat voimat eivät riitä. Toisinaan riittää, että vähän tuupataan, annetaan tuulta purjeisiin.
Heinäkuussa (5.-7.7.) Vaasassa vietetään herättäjäjuhlia teemalla "Purjeisiini tuulta anna, Ge vind i seglen". Haastankin sinut lukija lähtemään Vaasaan kokeilemaan miltä tuntuu seurapenkki ja veisuu avaran taivaan alla Kasarmin puistossa. Tai tutkimaan, mikä runsaasta oheisohjelmasta voisi olla sinun makuusi.
"Purjeisiini tuulta anna, minut kanna meren yli mailleni.
Pidä Jeesus itse perää. Herra herää, että emme hukkuisi." SV 245:3
Riikka Niemistö