Sanonta ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä” on varmasti monelle tuttu. Entisaikoina helluntain aikaan nuoret tanssivat, lauloivat ja pukeutuivat parhaimpiinsa. Helluntaina katseltiin potentiaalisia heiloja, joiden kanssa kesällä heilasteltiin.
Edelleen moni katselee potentiaalista puolisoa, joskin hieman eri keinoin kuin ennen. Moni on etsinyt pitkäänkin. Yksinäisyyden kipu on tänä päivänä totta, muulloinkin kun vain helluntaina. Ystävän ja puolison kaipaus voi olla hyvinkin kipeää. Mieleeni on jäänyt pilvilinnojen murtumisesta kertova laulu, jonka kesäisäntä lauloi rippileirillä yli 30 vuotta sitten. Sen kertosäe kuuluu: ”Itketkö sinäkin, Jumala, kun näät ettei rakkaasi piittaa? Tältäkö tuntuu, kun ojennat kätesi ja ihminen kintaalla viittaa?”
Kristillisessa helluntaissa on kyse yhteydestä. Jumala lähetti Pyhän Hengen ja syntyi seurakunta. Helluntai on nimenomaan yhteyden juhla. Et ole yksin. Helluntaina Jumala lähetti Pyhän Hengen, eikä sitä ole koskaan otettu pois. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Jumalan käsi on aina ojennettuna sinulle.
”Herran lahja parhain, minuun luo jo varhain usko, hartaus.
Saavu, toivottuni, kallis kaivattuni, sielun virvoitus.
Anna voimaa voimastasi, rauhaa läsnäolostasi.”
Virsi 119:4
Seurakunta kutsuu sinua mukaan toimintaan, olemaan yhdessä niin helluntaina kuin koko muulloinkin!
Anne Valtonen