Harrastaminen lisää sisältöä elämään. Tämän kliseen sisälle mahtuu paljon tosiasioita, joita pohtimalla huomaa niinkin arkisen asian, kuin jonkin turhan tekemisen äärimmäisen tärkeyden. Harrastaminen on yksi asia, joka erottaa meidät ihmiset eläimistä. Kun elämä ei olekaan pelkkää selviytymistaistelua, huomaa elävänsä.
Oli harrastus sitten mikä tahansa, lisää se onnellisuutta. Kävelyretket metsässä, koirien kouluttaminen, harrasteauton rakentaminen, tähtien tarkkailu tai postimerkkien keräily eivät ole elinmahdollisuuksien kannalta välttämättömiä. Silti moni sanoo, ettei selviäisi hengissä ilman niitä.
Oravan kesä kuluu siemenvaraston kasvattamisessa. Se ei mieti, oliko illalla jalkapallotreenit, tai zumbatunti. Orava on eläin ja siksi se keskittyy vain elossa säilymiseen. Ihminen on henkisesti älyllinen ja vaatii siksi muutakin, kuin oravanpyörässä juoksemisen tuoman jokapäiväisen leivän.
Jonkin hengissä pysymisen kannalta täysin turhan asian tekeminen ja siitä nauttiminen antaa voimia hengissä pysymisen kannalta tärkeiden asioiden tekemiseen.
Tehotalouden säännöt yrittävät suitsia myös onnellisuuden etsijöiden harrastuksia, ja erilaiset bloggaajat kertovat pyyteettömästi voitontahto silmissään, miksi jokin harrastus onnistuu vain tietyn merkkisillä välineillä. Et voi hiihtää tai lenkkeillä, ellet ole in, vaikka paikka jossa olet, on out.
Pohjimmiltaan harrastamisessa on kyse siitä, että ajatukset ja mieli rentoutuvat ja keskittyvät johonkin mistä saa mielihyvää. Rentoutunut ihminen laskee elimistönsä stressitasoja ja voi paremmin. Välineet eivät ratkaise rentoutumista, vaan niiden kanssa voi käydä päinvastoin. Voiko zumbata suomiverkkareissa, kun muilla on uutta ja muodikasta? Kyllä voi.
Kun näkee koiraharrastajan opettamassa lemmikilleen uutta temppua koirapuistossa, kannattaa pysähtyä ja katsoa sitä riemua. Silloin vietetään laatuaikaa jonkin elämisen kannalta täysin turhan, mutta kuitenkin niin tärkeän asian parissa.