1960-luvulla lopetettiin Kurikan Osuusmeijeri huolimatta erinomaisesta, jo nimeä saaneesta emmental-juustostaan. Verrokiksi yltää Valiolta vain paras ja kallein Mustaleima-emmental (~ 26 euroa/kg). Jälkiviisaudella nähdään, että meijerillämme, täydennettynä Juustoportin itseluottamuksella, oli tie avoinna kasvaa 100 milj. euron liikevaihdon ja 150:n työntekijän yritykseksi, puhumattakaan osuusarvojen noususta. Sitä paitsi kohdemarkkinoinnilla viritetty kaupan hinnoittelu olisi antanut tuottajille paremman tilin kuin tavalliset kulutusmaito, voi ja maitojauhe.
Joukon jatkona retkahdettiin kuitenkin pelkäksi maidontoimittajaksi Maitojalosteelle. Meijerimme säilyessä olisi arkkisuomettaja Kari Hokkanen toki joutunut nimeämään Maitojalosteen juhlakirjan ”Lakeuden Sammon neljännesvuosisata” rehellisemmin vain Seinäjoen Sammoksi.
Mitään ei ole opittu. Tällä kertaa ollaan tuhoamassa kaupungin perusrakenteita kuristamalla vedensaantia ja samalla kaupungin kehityspolkuja.
Alkuun: Vaikka pohjavettä ei omista kukaan, sitä (Vesilaki 587/2011 2.1) vallitsee se, jolle ko. vesi- tai maa-alue kuuluu. Nyt meneillään oleva pohjavesihanke on luvanvarainen mm. lainkohtien 3.2 ja 3.3 mukaan. Lupaviranomainen on Aluehallintovirasto.
Tässä selkokielellä Vesilain kohta 3.4: ”Lupaa Vaasan vesitaloushankkeelle ei saa myöntää jos se suuresti huonontaa Kurikan asutus- ja elinkeino-oloja.” Ja kohta 4.5 sekä soveltamisohje (Ympäristöministeriön raportteja 1/2012, s. 36): ”Jos vesi pullotetaan Kurikassa ja myydään sen jälkeen muualle, kyseessä on etusija-luokkaan kolme (jossa Vaasakin on) kuuluva teollisuuden käyttö Kurikassa”.
Kurikka-lehdessä 10.2.2022 Vesihuollon herrat Kotiranta ja Porre, sen lisäksi että vetoavat asiaan kuulumattomasti Vesihuoltolakiin, ”varautuvat tulevaisuuteen” kenkkäämällä Vaasaan 82 % pohjavesiesiintymän vedenotosta, Kurikalle jäädessä rippeet l. nykyinen käyttö. Kurikan uusi voittostrategia kuitenkin näyttää, että jo normaali vesihuolto tulee tarvitsemaan lisää vettä lähemmäs tuhat kuutiota päivässä. Edelleen, vain umpi-sokea on näkemättä tilaisuuden oman vesi-/elintarviketeollisuuden synnylle niin ikään tuhannen kuution päivätarpeineen. Jo näillä koko tarve kasvaa yli puolitoistakertaiseksi nykyiseen verrattuna ja jo silloin, kun kaupunki on vasta saavuttanut täyden kasvuvauhdin (josta kasvu jatkuu).
Herrojen seliseli Vaasan hyväksi sekä vuoteen 2025 ulottuvien yhteistyösopimusten salaaminen pöyristyttää; mikä ei kestä päivänvaloa? Kurikan hallinnon tulisi edistää avoimuutta ja keskittyä salailun sijaan Vesilain opiskeluun Kurikan edun ajamiseksi (kenen leipää syöt, sen lauluja laulat): On pysyttävä visusti erossa tukkuvesiyhtiöstä Vaasan kanssa veden hinnan määräysvallan ja Kurikassa 80 työpaikan takia. Mitään sopimuksia ei pidä tehdä ilman Kurikan Kehitysyhtiö Oy:n toimitusjohtajan puheenjohtajuutta Vesihuollon hallituksessa.
Lupailemalla (Kurikka-lehti 9.8.2023 ja I-P 11.8.2023) Kurikkaan tekaistua, hienolta kalskahtavaa ”hydrogeologista tutkimusinstituuttia” (voihan p, ja peräti netissä!), yrittää Vaasa ohi Vesilain manipuloida ”maaseutu”kaupungin maalaistolvanoita, jottei näiden mieleen juolahtaisi käyttää vettä omaksi hyödykseen. Ja mitä Vaasa voi tehdä ja tekee: Pitää Pilvilammen laitoksen käytössä ja perustaa oman, maailmanlaajuisesti merkittävän pullottamon Kurikasta ryöväämälleen vedelle.
Jorma Kuusinen