Tässä puheenvuoroni viime valtuustossa koulupäätöksiä koskien:
Jokainen meistä täällä haluaisi, että kyläkoulut säilyy. Leikkivät lapset turvallisessa omassa kyläkoulussa on varmasti meidän kaikkien toiveena.
Mutta jos lapsia ei ole ja koulut ovat isojen peruskorjausten varassa, niin onko niitä pakko pitää yllä hinnalla millä hyvänsä?
Nyt ehdotetaan, että 40 oppilasta olisi koulun lopettamisen raja. Sillä päästään eteenpäin pari-kolme vuotta. Sitten seuraava valtuusto saattaa päättää, että raja onkin 30 oppilasta.
Eikö me uskalleta tehdä vaikeita päätöksiä, kun pelätään omaa napaa?
Konsultti Laesterä totesi, että meillä on kallis kouluverkko. Perustettiin työryhmä selvittämään ja tutkimaan asiaa. He totesivat saman, ja samaan johtopäätökseen tuli sivistyslautakunta.
Ja sitten tulee kaupunginhallitus, joka pyyhkäisee kaikkien yli. Heillä on toki siihen oikeus, mutta onko se kovinkaan fiksua?
Ja ei ole ensimmäinen kerta, kun hallitus näin tekee. Kallis konsultin selvitys ja lautakunnan sekä työryhmän selvitys noin vain romukoppaan.
Miten me maksamme koulujen peruskorjaukset ja mikä on kohtuullinen summa, mikä niihin voidaan vielä sijoittaa? Onko se miljoona vai 10 miljoonaa? Ja mistä rahat?
Pian valmistuu Tuiskulan koulu, joka onkin nyt sitten liian iso ja oppilaita mahtuisi sinne puolta enemmän. Ja maksoi enemmän kuin piti.
Rakennamme sotekeskusta. Mitään varmuutta sen käyttöasteesta ei ole. Aluevaltuusto sen päättää.
Uusi kunnantalo rakennetaan. Uimahalleja tulossa uusia. Millä kaiken maksamme? Ei taida tulla Fortumin miljooniakaan.
Väki ikääntyy. Vanhainkotejahan meidän pitäisi rakentaa. Kyllä tämä hölmöjen touhulta vaikuttaa.
Odotammeko niin kauan, että paikalle tulee valtion virkamiehet ja sanovat mitä tehdään? He eivät enää kysele. Kyllä pitää uskaltaa tehdä päätöksiä, jotka eivät aina miellytä.
Meillä Jurvassa kyläkoulut lopetettiin kerralla. Siitä oli kova vääntö ja se ei ollut kivaa, mutta vuoden päästä kaikki oli jo tyytyväisiä.
Lapset saivat ikäistään seuraa ja uusia kavereita. Onnistui niin pesäpallon kuin jalkapallonkin pelaaminen oman ikäisten kanssa, kun lapsia oli sopivasti.
Nyt pitää mennä järjellä eikä tunteella, jos haluamme olla vakavarainen ja itsenäinen unelmien maaseutukaupunki.
Ari Elomaa (vas.), Jurva