Keski-Suomessa sukulaiseni lähti viime viikon liukkailla keleillä ohittamaan edessä ajavaa. Ajoihan tämä alle 60 km/h ja kotiin piti töistä päästä.
Kävi, kuten monelle meille silloin, tällöin: auto lipsahti ojaan ja ei sieltä omin voimin päästä.
Odottelun jälkeen saapui paikalle pyydetty apu ja traktorin vetämänä päästiin jälleen puskanjuuria nuolemasta. Traktorikuskilla vain oli kova kiire, kun roskakuski oli hujauttanut ojaan ja samoin joku toinen autoilija. Piti siis kiirehtää apua antamaan.
Kävin sukuloimassa viime viikonloppuna. Mielenkiinnosta otin käteeni paikallislehden. Lueskelin sitä mielenkiinnolla ja hartaudella.
Ajattelin, että jo on markkinat, jos ei tällaisista ojaanajoista ole mitään mainintaa. Olihan siellä! Tekstiviestipalstalla joku kirjoitti kiitoksensa auraajille hyvästä tienhoidosta.
Kyllähän hämmästytti! Jurvalainen olisi jo lankoja pitkin lähestynyt jo vähintään kolmea kunnan päättäjää, kansanedustajia ja asiasta vastaavaa ministeriä.
Talvi on ohimenevä paha. Tai hyvä. Riippuu kummalta kannalta katsoo. Tahdon edelleen muistuttaa, että Etelä-Pohjanmaalla on tiet pääosin todella hyvässä kunnossa. Jos nyt älyttömästi tuntuu teiden kunto jurppivan, niin tervemenoa akselille Äänekoski-Konnevesi. Teiden kunto on aivan järkyttävä, oli sitten kesä, tai talvi.
Siellä sitä kummasti oppii autoa ajamaan, kun on pakko. Ja jos tieltä lipsahtaa ojaan, niin: ”ee se oo niin vakavoo.”
ANNE-RIINA MÄNTY