Monessa jurvalaisperheessä on tänään palattu arkeen, jota rytmittävät koulujen aikataulut. Kesäloman jälkeen tilanteessa on varmasti totuteltavaa kaikilla perheenjäsenillä. Menemisiä ja tulemisia sovitellaan yhteen parhaalla mahdollisella tavalla, ettei etenkään pienimpien koululaisten tarvitsisi viettää aikaa yksin.
Uuteen arkeen totuttelun lisäksi kouluvuoden aloittamiseen, etenkin juuri ensimmäiseen koulupäivään, liittyy paljon jännitystä. Erityisen jännittävä tämä päivä on niille pienille lapsille, jotka aloittavat ensimmäisen luokan.
Vaikka ekaluokkalainen on tutustunut koulussa tarvittaviin taitoihin jo vuoden verran esikoulussa, on varsinainen ensimmäinen koulupäivä hänen elämässään suuri kohokohta.
Se on kohta, jossa hän alkaa tuntea itsensä isoksi. Siirtyyhän hän pienten lasten puolelta päiväkotirakennuksesta kouluun, jossa hän vuosien aikana kehittyy ja kasvaa aikuiseksi.
Lapset ovat erilaisia. Jokaisen vanhemman ja opettajan suuri toive on varmasti se, että vaikka koulu on kaikille sama, niin jokainen lapsi löytää oman paikkansa ja persoonallisen tapansa sopeutua osaksi suurta ryhmää. Että jokainen voi astella kouluun iloisin, hyvin mielin ja opetella niiden pienten, itsenäisempään elämään vievien askelten ottamista omassa tahdissaan.
Uuden elämänvaiheen alkaessa arjen palapeli rakentuu toimivaksi vähitellen. Se voi viedä aikaa eikä se välttämättä onnistu aina vain perheen omin voimin. Apua työssä käyvät vanhemmat ovat jo oppineet pyytämään omilta vanhemmiltaan. Yhtä lailla auttava käsipari voi olla eläkepäiviä viettävä naapuri.