Aarre Armas Äystö menehtyi pitkälliseen sairauteen Kurikan terveyskeskuksessa 15.1.2022. Hän oli syntynyt Teuvalla Äystön kylässä 7.7.1933.
Aarre oli sisarusparven toiseksi nuorin ja lapsesta lähtien monipuolisen kiinnostunut kirjoista. Varsinkin tutkimusmatkakuvaukset kiehtoivat.
Oppikoulun hän kävi Kristiinankaupungissa, ja armeijan jälkeen lukuisia lyhyitä opettajan sijaisuuksia hoidettuaan Aarre rohkaistui hakeutumaan Oulun Opettajainvalmistuslaitoksen pääsykokeisiin.
Läpi päästiin, mutta opiskelutahti oli kova. Kahdessa vuodessa käytiin läpi materiaali, jota seminaarit jauhoivat usean vuoden.
Harjoitustunneista annettua kritiikkiä siitä, ettei opetusharjoittelija noudattanut tekemäänsä tuntisuunnitelmaa, Aarre ei voinut ymmärtää. Hän oli visusti sitä mieltä, että taito improvisoida on opettajalla tärkeä ominaisuus.
Tämän ominaisuuden Aarre antoi sitten selvästi näkyä opettajan toimessaan, jota hän ansiokkaasti hoiti Jurvan Tainuskylässä lähes kolmena vuosikymmenenä.
Vaimo löytyi Jurvan Järvenpäästä, perhe perustettiin ja omakotitalo rakennettiin kauniin mäntymetsän keskelle oman pienen kotitien päätepisteeksi.
Vaikka Aarre oli syntyjään teuvalainen, niin varsinaisen elämäntyönsä, tai oikeastaan kaksi, hän teki Jurvassa: opettajan työn ja kotiseututyön.
Hän oli kiinnostunut kaikesta: arkeologiasta historiaan, luonnontieteistä tekniikkaan ja niin edelleen. Häneltä onnistui yhtä hyvin viulunrakennus kuin mehiläisten hoito.
Oma vaikutuksensa aivan ilmeisesti oli oppi-isällä Eino Vettenrannalla, joka asusti aikanaan samassa Järvenpään kylässä kuin Aarre itsekin.
Aarren oma viimeinen hieno kirjoitus Eino Vettenrannasta on vuoden 2021 kotiseutukirja Muruloorassa ykköspaikalla.
Aarre oli vielä eläkepäivinäänkin poikkeuksellisen aktiivinen opettelemaan uutta. Hyvä esimerkki hänen sitkeydestään oli omatoiminen tietokonetaitojen hankkiminen.
Jurvan kotiseutumuseolle hankittiin kunnon skannauslaitteet. Niillä Aarre skannasi vapaaehtoisesti ilman korvausta tuhansia suurelta osin itse keräämiään vanhoja valokuvia tutkijoiden ja kirjoittajien käyttöön.
Kun Aarrelta kysyttiin, että kuinka jaksat kerätä ja skannata noin valtavat määrät valokuvia, oli Aarren vakiovastaus: no, kun se on niin jännittävää.
Aarre myös opetti kannustavalla tavallaan, kuinka kuvia tuli käyttää.
Ei riitä, että katsotaan kuka tai keitä siinä on. Pitää katsoa koko kuva-aluetta ja nähdä, mitä kaikkea siinä on.
Silloin monta kertaa toteutuu vanha sanonta, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Vuonna 2006 Jurvan kotiseutumuseon alueelle valmistui toimistorakennus, johon kokoustilojen lisäksi rakennettiin määräykset täyttävät tilat kotiseutuarkistolle.
Arkiston kokoelmien järjestämisestä, kartuttamisesta ja tallentamisesta tuli Aarrelle sydämen asia. Samalla karttuivat hänen entisestäänkin laajat tiedot Jurvasta ja jurvalaisista.
Vuosi vuodelta lisääntyi se kotiseutumme historiasta kiinnostuneiden joukko, joka ohjattiin kysymyksineen Aarren luo.
Kotiseutukirja Murulooran kokoamisesta ja julkaisemisesta Aarre kantoi päävastuun ja museon kesänäyttelyissä näkyi vahvasti Aarren kädenjälki. Loppumaton oli Aarrelta tulevien ideoiden määrä. Hänen huumorintajuaan ja kielellistä lahjakkuuttaan tulee ikävä.
Aarre kantoi loppuun saakka huolta ympäristömme dokumentoinnista. Hän kääntyi kyläyhdistysten puoleen innostaen näitä valokuvaamaan rakennuksia, esineitä ja ympäröivää luontoa tulevia sukupolvia varten.
Aarre korosti sitä, että tämä päivä on huomenna historiaa, joka on tallennettava ja jota on ymmärrettävä, jotta voidaan rakentaa tulevaisuutta.
Kirsti Juntura
Matti Mikkilä