Suomella valinnan paikka

Lipposen hallitus teki 1990-luvulla sellaiset leikkaukset sosiaalietuuksiin, jollaisia ei ole sittemmin nähty. Leikkauksia pehmensi se, että aiempi porvarihallitus oli devalvoinut markan, jolloin palkkapolitiikkaan ei jouduttu puuttumaan samalla tavalla kuin nyt on näköpiirissä.

Devalvaatiolla laskettiin markan kurssia ja nostettiin kilpailukykyä, mikä on Suomen kaltaisella vientimaalla oltava kunnossa. Valuuttalainaa ottaneille devalvaatio merkitsi suuria ongelmia, kun markan arvo suhteessa ulkomaan valuuttoihin heikkeni rajusti. Tuontituotteet kansalaisille kallistuivat merkittävästi.

Sipilän hallitus ei ole toistaiseksi tehnyt lähellekään niin suuria leikkauksia, jotka Lipposen hallitukset tekivät. Kilpailukykyuudistus, jota hallitus ajaa, ei ole lähellekään yhtä kova päätös kuin devalvaatio.

Jos leikkauksia ei tehdä ja kilpailukykyuudistusta saada aikaan, vaihtoehtona on ajautuminen EU-komission talutusnuoraan eli leikkaukset ja työmarkkinauudistukset tehdään muiden maiden päättäminä Kreikan tapaan. Se on liittovaltion tie.

Toisin sanoen, jos Suomi jatkaa eurossa, on ainakin seuraavat 10 vuotta edessä leikkauksia ja kilpailukyvyn kohentamista palkkakilpailulla. Euroon liityttiin Lipposen hallituksen aikana, mutta jo Ahon hallituksen EU-liittymissopimuksessa oli mukana euro, minkä takia eduskunta käsittelikin euron käyttöönottamisen aikoinaan vain hallituksen tiedonantona.

EU ja euro ovat Suomelle turvallisuuspoliittisia valintoja. Jos eurojäsenyydestä luovuttaisiin, tilalle tarvittaneen puolustusliitto. Muuten kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni.

Vesa-Matti Saarakkala

kansanedustaja (ps.)