Jouluksi kotiin

Me suomalaiset haluamme viettää joulua perinteisesti omien rakkaidemme keskellä, mielellään lapsuudenkodissa.

Jouluevankeliumin alussa kerrotaan kahdesta ihmisestä, jotka ovat lähteneet pitkälle ja vaivalloiselle matkalle poispäin kodistaan. Matka oli suurin piirtein saman verran kuin täältä Jurvasta on vaikkapa Parkanoon tai Kauhavalle, mutta tuon ajan kulkupeleillä se oli todella pitkä matka. Matkan on täytynyt kestää päiviä, ehkä jopa viikkoja.

Joosef ja Maria olivat uuden, ennen kokemattoman asian edessä. He lähtivät matkaan tietämättä oikeastaan mitään siitä, mitä oli odotettavissa. Kukaan ei tiennyt, mitä verollepano toisi tullessaan. Ja kaikkeen tähän toi oman lisäjännityksensä lapsi, joka saattaisi päättää syntyä aivan milloin tahansa.

Jumala oli lähettänyt enkelinsä etukäteen kertomaan molemmille vanhemmille tuon lapsen todellisesta olemuksesta. Niinpä he saattoivat lähteä matkaan luottaen, että Jumala pitäisi huolta heistä ja heidän pienestä lapsestaan. Ja juuri näin kävi. Heille järjestyi kuin järjestyikin riittävä, joskin vaatimaton, majoitus, jossa lapsi saattoi turvallisesti syntyä. Jumala piti huolta niistä, jotka lähtivät rohkeasti seuraamaan sitä tietä, jonka hän oli heille valmistanut.

Sama huolenpito on voimassa vielä tänäänkin.

Jumala pitää meistä huolen, kun vain jaksamme luottaa ja turvata hänen apuunsa. Tie voi olla vaivalloinen, mutta se vie perille. Umpihankeen ei tarvitse kulkea, sillä Jeesus on itse kulkenut meidän edellämme. Tuosta seimeen syntyneestä pienestä lapsesta kasvoi Kristus, vapahtaja, joka on viitoittanut meitä jokaista varten tien taivaan kotiin. Tienviittana on risti, joka muistuttaa meitä siitä, että Jeesuksen ansiosta me saamme elää luottavaisin mielin ja uskoa, että kaiken työn ja vaivannäön päätteeksi meitä odottaa suuri, loppumaton joulujuhla Taivaan kodissa.

Siunattua joulunaikaa kaikille Jurvan Sanomien lukijoille!

Jarkko Siekkinen, Jurvan aluekappalainen